Joulun pieni enkeli

Joulun pieni enkeli

kulki varoen,

vasta sataneeseen lumeen

jäljet jättäen.

Kurkki sisään

pienen tuvan ikkunasta,

oli pirtissä

monta, monta lasta.

Pieni enkeli ihmeissään

katsoi tunnelmaa,

niin hiljaista,

niin rauhaisaa.

Pieni enkeli

hymy silmissään,

ajatteli hiljaa

mielessään:

jotain tunnelmasta tästä,

niin kauniista,

herkimmästä,

tahdon maailmalle

välittää.

Niin pieni enkeli

matkaan lähti

ja

ympärilleen viestitti:

Iloa, onnea,

rauhaa,

tahdon jouluusi

toivottaa!

Vaietessa huomaa

Vaietessa

huomaa,

luonto

ympärillä

on

kaunis.

Kisailevat varikset
raakkuessaan,

sillä

ovathan
nekin

Sinun

luomiasi.

Pieni ihminen korkean taivaan alla

Luonnon ihmeitä katsellessa

tuntee itsensä pieneksi.

Komea kallio kohoaa

korkealle.

Pysty suora seinämä näyttää

samaan aikaan

äärettömän kauniilta,

mutta myös jylhän pelottavalta.

Siinä se on seissyt tuhansia vuosia.

Paljon nähnyt, paljon kokenut.

Vesi virtaa vuolaana

kohisten koskissa.

Kuulostaen samalla

äärettömän kauniilta,

mutta myös jylhän pelottavalta.

Uomassaan virrannut tuhansia vuosia.

Paljon nähnyt, paljon kokenut.

Minä pieni ihminen 

korkean taivaan alla.

Kallion juurella,

kosken pauhunassa,

jotenkin tässä

hetkessä

ymmärtää parhaiten

Luojan suuruuden.

Tähti

Kun

seuraavan kerran

kysyt tähdeltä:

Onko minulle

paikkaa

tässä maailmassa?

Onko täällä

joku

minua rakastamassa?

Tähti vastaa:

Katsele ympärillesi.

Huokaus

Laitan kädet

ristiin,

hiljaa

 rukoilen,

toivon

rakas Jumala,

että kuulet

myös

huokauksen.

Piilossa pimeän takana

Varjoissa

maan,

piilossa 

pimeän 

takana.

Mutta jotta

varjoja

näkisi

täytyy

jossain

olla

myös

valo

ja

kirkkaus.

Toivo.

Elämän palapeli

Kun olin pieni,

pidin palapelien kokoamisesta.

Paloja ei ollut aluksi paljon,

mutta kun ikää tuli lisää,

palasetkin lisääntyivät.

Ehkä elämäkin on palapeli.

Tuhansia palasia täynnä.

Jokainen arvokas ja tärkeä.

Sillä muuten ei palapelistä

tulisi kokonaista.

Ja tarvitaan myös jotain

Suurta

että elämän palapeli

valmistuu,

tulee kootuksi.

Sillä aina palapelin kokoaminen

ei ole helppoa.

Pala hukkuu

tai

oikeaa palaa ei löydy.

Silloin tarvitsee

Ystävän

apua.

Palanen löytyy

ja löytää paikkansa.

Elämäni palapelissä

on paikka

myös

Sinulle.

Perhonen kesäpäivänä

Niin kuin

perhonen

kesäpäivänä

tahtoisin itsekin

lentää,

laskeutua kukalle

ja

näyttää itsestäni 

sen

kauneimman

puolen.

Elämän virta

Näen elämän virran.

Mieleni tekisi sukeltaa

virran vietäväksi.

En vain uskalla

päästää

rantakivistä

irti.

Yötön yö

Kesäyön valo.

Jotain niin käsittämättömän kaunista.

Istua kesäyönä laiturilla,

laineiden hiljainen liplatus ympärillä,

lintujen laulu,

auringonlasku,

mutta valo ei katoa.

Katsoa kesä yönä taivasta,

sateenkaari johtaa aarteen luokse,

tämä hetki,

itsessään,

on kultaakin kalliimpi.

Sadetta

Sadepisara putoaa poskelle.   

Niin kuin kyynel. 

Tätä luonto kaipaa. 
Sadepisaroita kuivaan maahan. 

Tätä sielu kaipaa.

Kastematoja asfaltin kosteudessa.

Hymyilyttää.

Varma merkki kesästä.

Kesän kauneutta

Niin nöyränä saa pieni ihminen olla kauniin luonnon keskellä. 

Hiljentyä lintujen lauluun, tuulen hiljaiseen huminaan. 

Kiinnittää katseensa kauniiseen kukkaan, 

perhosen lentoon, 

herkimpään kesän hetkeen.

Hiljaa olla ja kuunnella. 

  Hiljaa olla ja katsella luomakunnan kauneutta.

Ihmetellä.

Ihmetellä.